ILgron11

Lapiolla kirveeseen

  • Vanha avain seurana jotain hevoselle tehtyä.
    Vanha avain seurana jotain hevoselle tehtyä.
  • Hevosenkengässä kiinno vanhoja naulojakin.
    Hevosenkengässä kiinno vanhoja naulojakin.
  • Ikiaikainen kirveenterä
    Ikiaikainen kirveenterä
  • Kellokoskelta kotoisin, kunnostettu
    Kellokoskelta kotoisin, kunnostettu
  • Silittämään
    Silittämään
  • Kolmijalkainen pata
    Kolmijalkainen pata
  • Kahvipannun entinen väritys oli sinimustan kirjava
    Kahvipannun entinen väritys oli sinimustan kirjava
  • Näinkin jätteitä hävitetään. Kuvattu Intiassa.
    Näinkin jätteitä hävitetään. Kuvattu Intiassa.

Uutta maata muokatessa olen tehnyt löytöjä. Kahdesti olen iskenyt lapioni maan uumenissa olevaan kirveen terään. Toinen on löydön jälkeen kunnostettu. Toinen on juuri sellaisena vieläkin kun oli löydettäessä. Ruosteiseksi jätetty on myös selvästi vanhempi kuin kunnostettu.

Mitä lie viikinkejä täällä aikoinaan vieraillut. Ehkä he purjehtivat tai eksyivät  Gennarbyvikenin perälle saakka, kun lahti oli merelle asti auki. Lahti padottiin 1957. Padon purku on nostettu esille sen jälkeen taas, kun Koverharin terästehdas ei enää raakavettä tarvitse. Padon puolesta ja sitä vastaan löytyy vankkoja mielipiteitä.

Pihavajassa on ollut sepän paja, ja siellä on valmistettu metallista tarve-esineitä. Jäljellä olivat pitkään vuosia vanhat palkeetkin.

Iso metallinen avain,  ehkä aitan tai ruokavaraston avain,  löytyi maata kaivellessa samoin useita eri näköisiä ja kokoisia hevosenkenkiä ja muutaki hevoselle tehtyä.

Olisikohan metallinpaljastimesta apua?

Löydöt ovat historiaa, jota voisi täydentää asiakirjatiedoin. Mitä lie olisi löydettävissä? Sattumiin luotan  toistaiseksi.  

Ennen oli tapana haudata tai heittää  jätteet oman pihan alueelle. Kukapa niiden vuoksi olisi vaivautunut matkojen päähän, kun ei tunnu vaivautuvan tänä päivänäkään. Jäteasemia on lähiympäristössä, mutta laiskuus voittaa. 

 Posliinin palasiakin on löytynyt eri aikakausilta. Kuznetsovin kahvikalustosta pienen pieni, mutta tunnistettava osa. Olisiko ollut syytä säilyttää muistona? Roskiin on mennyt. Vanhoja pullojakin on pihapiiristä löytynyt, samoin kenkärajoja ja maitopusseja.

Aika kätkee aarteet tai ne hajoavat ja katoavat sen siliän tien.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Upeita löytöjä!
Mitähän jälkipolvet mahtavat ajatella kun tonkivat nykyisiä kaatopaikkoja?
Ihmettelevat varmaan kummallista uskontoa kun niin valtavia määriä tavaraa on uhrattu?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta tänä päivänä tuhlataan hyvää tavaraa. Harmitti, kun yksi tuttava tyhjensi jonkin ikäihmisen kämpän. Hän oli ollut musiikin harrataja. Tarjosi levyjä ja kasetteja meille. Ostettiin. Mutta, kun kuulin, että oli ollut myös paljon taidekirjoja ym. Ne hän oli hävittänyt. Oli ymmälläni sellaisesta. Vieläkin harmittaa. Olisi pitänyt ainakin nähdä.

Onneksi on sentään kierrätyskeskuksia. Niihin vaan ei tahdo enää mahtua kuin melko uutta kamaa. Sitten on kirpputorit. Niitähän on tullut kuin sieniä sateella.
Rosk and roll ottaa vastaan myös eikä tarvitse maksaa, jos ei aja autolla perille saakka ja vie jotain hyvin suurta. No Helsingissä maksaa jäteasemalle vieminen. Hyvä, että niitä kuitenkin löytyy.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Jos argeoligit sattus paikalle, saisit kummastella lissää. Hieno ploki.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eivät taida täällä käydä lukemassa ja kuvia katselemassa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen
Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Samanlaisia vanhoja esineitä löytyisi meidänkin aitasta ja talleista kuvattaviksi, ei vain ole kunnollista kameraa. Kännykällä kuvattaessa tarkennus menee helposti pienehkön esineen taustalle, kuten kävi silitysrautakuville.

Jännä ajatella, että aikojen saatossa toisen arkiesine muuttuu ruosteisenakin arvokkaaksi "antiikiksi".

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Minä näen noissa vanhoissa esineissä entisen elämän jäljet. Ne saavat miettimään elämää ja aikaa, jolloin niitä on käytetty. Siksi mielelläni katson myös sarjoja TV:stä, joissa on menneen ajan kuvausta. Olen menneeseen aikaan perehtynyt myös sukututkimuksen kautta. Avaa historiaa ihan toisesta näkökulmasta kuin pelkät historiankirjat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Kunhan saan hankkittua kameran jossa on mahdollisuus käsisäätöiseen tarkennukseen voisin tulla kuvausmatkalle sinne päin. Minua myös kovasti kiehtoo vanhat käyttöesiineet. Ruoste tuo raudalle aikaulottuvuuden.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Tammisaaressa on museokeskus, jossa voi tehdä aikamatkan: http://www.raasepori.fi/palvelut/museo/naeyttelyt/...

On täällä paljon muutakin nähtävää ja kuvattavaa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #13

Ruoste on patinaa, tervetuloa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33

Kiitos! Ehkä kun hauki kutee?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #34
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen aina suorastaan ärtynyt kun vain kuulenkin kirjoja hävitetyn ilman, että niitä olisi ensin tarjottu ystäville, naapureille, divariin tai kirjastojen ilmaishyllyille. Kuinka paljon vanhaa arvokasta kirjallisuutta onkaan poltettu ja hävitetty myös puhtaasta tietämättömyydestä?
Usein juuri ne vaatimattomamman näköiset pehmeäkantiset vanhat painokset voivat olla niitä arvostettuja bibliofiilisiä aarteita.

Ei muuten ole mikään ihme, että kaupungeissa on kuulemma keräilijä-porukoita, jotka ilmoittavat toisilleen missä on hyvän näköisiä jätelavoja kadunvarsilla kun ihmiset muuttaessaan heittävät kunnon tavaraa surutta roskiin..

Itse muistelen ilolla noita kesäisiä mullankaiveluja kun me pentuina keräsimme läheisiltä pelloilta värikkäitä posliininpalasia ja pidimme niitä suurinakin aarteina ja jos jossakin oli vielä maalattu kukankuva, niin se oli tosi hieno löytö. Mahtoiko joukossa olla joskus joku palanen hienosta Kuznetsovin kupistakin, tiedä häntä?
Rautaesineitä en muista meidän koskaan löytäneen, mutta koska kaivoimme käsin, niin pintamullassa oli vain kevyemmät esineet. Kivaa oli kuitenkin:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun muutetaan tai tyhjennetään muutoin asuntoa, voi tulla niin kiire, että silloin ei paljoa mietitä mitä pistetään pois. Itsellekin on vahinkoja sattunut. Kaipaan nappeja, joita ystävä oli kerännyt. Niistä olisi voinut luoda vaikka mitä kivaa. Kiireessä nappilaatikot menivät lavalle ja minne lie sitten jäteasemalle. Onneksi tälläkin puolella tapahtuu kehitystä ja voi tilata paikalle myös asiantuntijaporukan, joka valitsee arvokkaat ja vie myyntiin huutokauppaan.

Kotini lähellä oli kallio, jossa porukka oli istuskellut ja rikkonut pulloja. Ihana värisiä lasinpalasia löytyi. Lapseille ne olivat aarteita. Mielikuvitus pääsi valloilleen. Kaikki roska ei ole roskaa kaikille.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minäkin harmittelin nuorena kun äittini oli heittänyt nappiarrepurkkini muutossa, siinä ole todella hienoja ja arvokkaita antiikkisia mummoiltani saatuja nappeja iso kasa.
Jos kaipaat nappeja minulla on niitä melkoinen kokoelma. Niistä voisi väsätä vaikka mitä, mutta tuskin enää viitsin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #15

Olet siis säästänyt jotain. Hienoa, ehkä niistä vielä syntyy jotain kivaa. Joissakin muotivaatteissa olen nähnyt käytetyn erilaisia nappeja. Ihan jännä vaikutelma syntyi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Olen säästänyt aivan liian paljon. Jos tarvitset nappeja tai jotain muuta kysy minulta. Kaikkea on mitä ihminen tarvitsee ja vielä paljon enemmän mitä en tarvitse.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen harrastanut roskalavojen tonkimista ja haaveillut tilasta jossa voisi toteuttaa kookkaita romuveistoksia mm. ruosteisesta raudasta.
Se kostautuu. Nyt pitäisi ehtiä heivata kertyneet aarteensa ennen kuin jättää koko kaaoksen perilliselle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Miksi et anna hänen tehdä löytöjä itse? Voi olla, että teillä on ihan erilasiet kiinnostuksen kohteet. Täällä maaperä on jo aivan sula ja kohta voi taas alkaa kaivaa ja tehdä löytöjä. Se onkin parasta ennen kuin ilmaantuu uusi kasvillisuus pintaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Minun poikani ei tajua aarteista mitään, eikä ole ollenkaan innostunut tonkimaan sekovarastoitani kuolemani jälkeen. Hän toivoo, että suorittaisin jonkinmoisen lajittelun itse. Ja olisihan helpompi kuolla kun ei jättäisi kaaosta jälkeensä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #20

Nuoret alkavat vasta 40-50 vuotiaina tai myöhemminkin miettiä menneitä ja kaivata sellaista mitä eivät ole nuorempina osanneet kaivata ja arvostaa. Tietysti riippuu ihmisestä. Ehkä kaikki eivät toimi näin kuitenkaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Kyllä minun keski-ikäinen poikani on kiinnostunut menneestä, ja arvostaa jotain vanhoja valokuvia, mutta hienot vintagevaatteet ja käsilaukut menisivät surutta roskikseen nappien ja pitsien kera. Ei hän keräile antiikkiakaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

http://www.tuusula.fi/nahtavyydet/nayta.tmpl?id=47...

Mahtavaa! Kirves on varmasti tuon talon tavaraa vuodelta... hmm - ruukki ja kirves. Eräs alueen suurista hahmoista oli kaikkien alojen asiantuntija Torsten "Totti" Carlander, joka kunnostautui muun muassa elokuvaajana ja muusikkona.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuonne Kellokosken Ruukin alueelle voisi tehdä vaikka retken. Ehkä löytyisi kokoelmia, joissa olisi vastaava esine. Tuo toinen ei Kellokoskelta varmaankaan ole. Näyttää hurjan paljon vanhemmalle muodoltaan.

Totti Carlander teki hauskoja elokuvia. Olen niitä nähnyt ja ihaillut hänen selostustaan. Tallensi mennyttä aikaa meille.

Täältä löytyy aika paljon saman mallinen kuin tuo ruostunut kappale on: http://www.aarremaanalla.com/foorumi/viewtopic.php...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olisi noissa vanhoissa torppien pihoissa tutkijoille materiaalia. Niistä paljastuisi miten on eletty. Ehkä niitä on tutkittukin. Tammisaaressa toki avattiin joitakin vuosia sitten katua ja etsittiin ihmisten asumisesta jälkiä. Löytyi kaikenlaisia esineitä.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Vanhoissa rakennusten raunioissa viehättää yksinäinen kivi/tiiliskivi. Joku sen on tähän asettanut kaksin käsin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Näemme esineiden arvon jokainen omalla tavallamme. Se käy ilmi tästäkin kommenttien ketjusta täällä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla on kaksi Finlaysonin tehtaalta purettua tiiliskiveä joita olen käyttänyt prässinä. Kun joku on tullut auttamaan siivoamisessa, ne halutaan ensimmäisenä heittää roskina pois.
Eilen kuvasin joitakin hyönteisten ja säiden nakertamia parrunpätkiä joita olisin ottanut talteen, jos olisi joku oma pihapläntti voisin aarteita kerätä.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Ennenvanhaan oli tapana heittää "roskat" maakuoppiin joita oli kaivettu asuintilan läheisyyteen. Myös järviin (rantaan) on heitetty lasitavarasta metallitavaraan kaikki senaikaisesti tarpeeton.

Nyt niitä sattumanvaraisesti tulee esille, ja niillä on uusi arvo. Ei käyttöarvo, mutta keräilyarvo... Nuo kuvissa olevat esineetkin voisi ihan hyvin laittaa seinille roikkumaan muistoina entisestä elämänmuodosta.

Itsekin olen löytänyt maan alta isovanhempieni, ja iso-isovanhempieni käyttöesineitä. Mm. kirveenterän, viikatteen terän. Väkijuomapullojen sirpaleita. 40-60 luvun virvoitusjuoma/olutpullojen korkkeja jne.

Meillä on maanalainen aarteisto olemassa joka odottaa vain löytäjäänsä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Totta Markku puhut tuosta vesistöihin heittämisestä. Gennarbyvikenissäkin on vanhaa tavaraa. Ehkä muta on peittänyt, joten aarteiden löytäminen on ismpi urakka.
Mikä on sitten arvokasta ja minkä arvoista onkin toinen juttu. Meillä oli aikanaan mainio kaasuhella. Se oli pitkään varastossa, kun appivanhempieni mökille oli laitettu sähköt ja hankittu sähköhella. Kun sitten tietämättämme touhukas mies alkoi perustaa perheelleen puuliiteriin lisätilaa, hän kaivoi hellamme maahan. Siinä meni käyttökelpoinen ja hyvä hella hukkaan ja ulottumattomiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hän teki vain liiteriin kellarin, josta hellan voi kaivaa ylös;)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #29

Olisikin ollut niin ;D Metallinpaljastin ehkä auttaisi? Näin sellaista käytettävän Kanarialla. Rantalomalla ollut porukka tutki tarkaan rantahietikkoa. Ainahan ihmiset kadottavat aarteitaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla on eteisen seinällä ruostunut viikatteenterä matkamuistona Hiidenmaalta. Löysin sen kalasataman metallinkeräyslaatikosta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olenpa nähnyt muillakin koristeina noita vanhoja työkaluja. Sirppi ja vasara yhdistelmää en sentään ;D Mistähän päähänpistosta siitä aikanaan tulikin niin merkittävä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #38

Voisikin olla kiinnostava tietää kuka sen keksii. Minusta onnistunut työn symboli. Työkalu on kielen ohella ihmisen kehityksen lähtökohta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #38

Sillä symboliikalla yhdistettiin teollisuustyöntekijät ja talonpojat proletariaatin yhteisrintamaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #40

Mikähän voisi olla tämän ajan yhdistävää symboliikkaa?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

;D mitenkähän tuohon lisättäisiin vielä ahneus ja veroparatiisit?

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa