ILgron11

Pieni lukupiiri iso määrä sivuja

  • Pieni, helppokäyttöinen kirja
    Pieni, helppokäyttöinen kirja

Lukupiiri syntyi sattumalta. Kauppakeskuksessa vastaan tuli ystävä ja ehdotti tuota pikaa: "Perustetaan lukupiiri". Paljon harkintaa ei tarvittu. Lähdin ajatukseen mukaan ja pyysin oman ystävän. Hän sai tehtäväksi  pyytää mukaan oma ystävänsä. Piiri ei saanut paisua. Niinpä siinä on vain seitsemän jäsentä. Mahdumme kahvilan pöydänääreen juttelemaan. Tapaamme kuukausittain. Tähän mennessä luettuja sivuja on jo melkoisesti. Piirimme aloitti 30.10.2012. Jälkiä kirjoista on jäänyt muista paitsi yhdestä.

Peter Hoeg: Hevosvarkaat. Kirjan päähenkilö, mies elää erakkoelämää norjalaisella maaseudulla. Vahva kertomus, joka kosketti jokaista lukijanaista. Lukupiirit taitavat olla naisvaltaisia.

Koch. Illallinen. Hollantilaisen poliitikon illallinen veljensä perheen kera. Jokainen ruokalaji paljastaa perhesuhteita ja perheen traagista puolta. Poliitikko kiinnostaa kaikkia.

Riikka Pulkkinen. Vieras. Papillisia maailmankuvia. Itsensä etsimistä. Suosittu, mutta minusta Pulkkisen: Totta oli parempi.

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta. Melkoisen omalaatuinen sota Suomessa etelän ja pohjoisen välillä. Humoristinen.Huomistako?

Katja Kallio: Säkenöivät hetket. Elämää Hangossa kolmen naissukupolven silmin. Kylpylä, sota ja elämän ilot.

Shulzer: Väärään aikaan. Kirja, jonka luin, mutta kirja ei tuo juuri nyt mitään mieleen. Miksi olen unohtanut?

Dostojevski: Karamazovin veljekset. Kesälukemisena aika rankkaa, mutta tulipa runsas 900 sivua veljeksistä ja veljesten isästä ja venäläisyydestä kahlattua. Miten Väyrynen selvitti kaikki Dostojevskit hetkessä? Mies joko valehteli, tai  on melkoisen valokuvamuistin omaava, tai ehkä kääntelee sivut ihan vain sanoakseen, että on lukenut.

Anja Snellman: Pääoma. Anja Snellmanin omasta elämästä. Siinä on jotain tuttua omiin kokemuksiin ja lapsuuteen liittyvää.

M. Shaffer ja A. Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Elämää saksalaisten miehittämällä kanaalisaarella. Miten niukoissa oloissa selvitään ja eletään ikävistä tapahtumista huolimatta päivä kerrallaan. Kirjeitä, joissa puhutaan myös kustantajan ja kustannustoimittajan kanssa.

Laila Hirvisaari: Me keisarinna.  Taustatyötä on kirjoittajalta vaadittu melkoisesti. Vähän niin kuin Dostojevski pursusi ja läikkyi yli kaikessa loistossaan ja kummallisuudessaan.

Leena Parkkonen: Galtbystä länteen. Jokainen päättää vuorollaan luettavan kirjan. Tämä oli valintani. Sisällön uskottavuudesta keskusteltiin paljon. Lapsuudenkuvaukset tuntuivat erikoisen hyviltä. Henkilöitä ja juonen kulkua oli paljon, liikaako?  Ainesta kahteen kirjaan. Tarvitsiko mukaan tuoda maahanmuuttaja ja homoveli? Entä sisarusten suhde, se herätti.  Voiko suhde olla niin luja, jopa hiukan eroottisvoittoinen. Perusteluksi löytyivät vanhemmat. Sairas poissaoleva äiti, juopahtava eläinlääkäri isä ja karu elämä saaristossa.  Veli sai suunnattomasti huomiota. Hän oli kaikessa parempi kuin sisko, Karen, joka oli kuin syrjään sysätty. Rakasti veljeään, ripustautuiko? Karen lähti saaristoon vielä yli kahdeksankymppisenä, syöpää sairastavana, veljensä traagista kohtaloa selvittämään. Tarkkasilmäinen arvioija löysi muutamia asiavirheitäkin.  Tästä kirjasta heräsi tavallista vilkkaampi keskustelu, vaikka muutama ei ollut  kirjaa lukenut. 

Kirjaston lainajonossa oli yhdeksänkymmentä ennen lukupiiriläistä. Niin jäi kirja lukematta. Nuoria kirjailijoita pitäisi tukea. Miksi jättää kirja ostamatta? Kirjoja kertyy  hylly tolkulla, vanhimmista voisi luopua. Joku lahjoittaa, joku myy eurolla/kirja nettihuutokaupassa tai laittaa kirpparin myyntipöydälle. Elektroniset ja uudenlaiset pienikokoiset ohuelle paperille painetut, edullisemmat kirjat voivat olla pelastus. Tuorein luettava on juuri sellainen pieni, helposti mukaan otettava ja kevyt kannettava, kahdeksansataasivuinen. Se on Mia Kankimäen: Asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla jäi viime kesänä Karamazovin veljekset kesken jossain puolessavälissä. Muut mainitsemasi kirjat en ole muistaakseni lukenut.
Minusta sellaisessa lukupirissä olisi idea, missä hankittaisiin valikoima uutuuskirjoja kimpassa ja ne sitten kiertäisi. Jokainen kustantaisi vain yhden kirjan keskimääräisen hinnan. Suostuimmissa uutuskirjoissa on satoja varauksia kirjastoissa, saattaa mennä parikin vuotta ennen kun niitä saa käsiinsä. Nyt on tosin täällä Tampereella ruvettu laittaan uutuuskirjat myös ns. vippilainaukseen jossa laina-aika on vain viikoon. Hyvällä tuurilla voi saada vaikkapa finlandiapalkitunkin kirjan luettavaksi.
Uusi kuvasi on kiintoisa, siitä voi löytää monenlaisia merkityksiä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Margareta. Vinkkisi on oivallinen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Kuttura" on hyvä! Luin kirjan vaiheessa, jossa esikoispoikani oli äskettäin käynyt intin, ja kuopus kohta aloittamassa. Heikkinen yhdistelee hienosti suomalaista sotilaskoulutusta, sotaan pohjautuvaa taidetta ja viihdettä, modernin median toimintaa sekä yhteiskunnallista näkemystä. Ja onhan kirja hauskakin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulle kuttura oli hiukan outo, kun en ole inttiä käynyt eikä sotiminenkaan kiinnosta. Toki siinä oli muuta, joka vei mukanaan. Jäi outoudessaan mieleen. Mieheni luki sen aivan hiljattain ja vävylle lähti luettavaksi. Ehkä saan kommentteja myöhemmin.

Yksi lukupiiristämme tykkäsi kirjasta kovasti. Meitä on moneksi. Pitää antaa vielä nuorille inttiäkäymättömillekin luettavaksi.

Näin kirjasta on laajemmin iloa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa