ILgron11

Hevosen vuosi

  • Hevosen vuosi
  • Näitä pitää olla aina kaksi.
    Näitä pitää olla aina kaksi.

Hevosen vuodenalun juhlia  järjestetään  Helsingissäkin. Ohjelmaan kuuluu  kungfu-esityksiä Kiinasta, leijona- ja lohikäärmetansseja.

 Olen kokenut sian vuodenalun juhlat  kiinalaisen perheen kera Malesiassa. Kiinalaiset veivät silloin syömään ja katsomaan leijona- ja lohikäärmetansseja.  Tein silloin ison mokan pukeutumisessa. Se pantiin heti merkille, sain varovaisen kehotuksen:" Olisiko sinulla muuta päälle laitettavaa?" Ylläni oli vitivalkoinen kotelomekko, kiinalaisen hautajaisasun värinen, josta minulla ei ollut aavistustakaan silloin.

Toinen asu helpotti ikävää tunnelmaa ja sainkin kutsun kiinalaiseen kotiin jatkoille. Suvun miehet pelasivat korttia keittiön pöydän ääressä ja joivat olutta. Keittiöstä raikui nauru ja muutoinkin oli äänekäs peli menossa. Me naiset nautimme leppoisissa  tunnelmissa mandariineja, kiinalaisen uuden vuoden herkkua olohuoneessa. Tarjolla oli myös makeita pikkuleipiä ja mehua. Koolla oli paljon perheen jäseniä ja juhlan huipuksi isoäiti jakoi  punaiset kirjekuoret kaikille.  Kuoren avasin vasta majapaikassani. Siinä oli rahaa. Pieni symbolinen summa, mutta kuori sisältöineen on yhä tallella. Silloin oli alkamassa sian vuosi. Kiinassa sika on hedelmällisyyden ja vaurauden vertauskuva. Sian vuoden juhlintaa jatkuikin seuraavat kaksi viikkoa, jonka aikana joka ikinen ilta oli melkoinen rakettisade taivaalla.

Kiinalainen astrologia on mielenkiintoista ihan sellaisenaan. Hevonen symboloi   ahkeruutta, nöyryyttä ja ylpeyttä. Hevosen vuosi on kiireinen työkeskeisille ihmisille ja sitähän kiinalaiset ovat. Heitä on jo kaikilla mantereilla. Heitä on paljon ja heidän vaikutuksensa tuntuu lisääntyvän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiinassa värisymboliikka on hyvin vahvaa. Esimerkiksi appelsiinit ja mandariinit vertautuvat värinsä vuoksi kultaan - ja ovat siksi arvostettuja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minä vietin taas Singaporessa ja myös osittain Malesiassa tiikerin vuotta ja se onkin tapahtumana jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Minä tein saman mokan ensimmäisellä viikolla heti alkuunsa, kun pukeuduin joka päivä valkoiseen asuun, ennen kuin kuulin, ettei se ole oikein sopivaa.

Muuten nautin joka hetkestä, mutta tuo mahdoton kuumuus yhdistettynä kosteuteen, ei sopinut minulle kovinkaan hyvin. Vesipullo toisessa ja vinha viuhkan heilutus toisessa niin jotenkin pärjäsi sentään ulkotiloissa. Kokemus oli myöskin raju sadekuuro, joka kasteli muutamassa minuutissa läpimäräksi ja sai hetkessä kahlata nilkkoja myöten vedessä. Minulla on siitä hauskoja kuvia kun olen kuin uitettu koira, mutta lystiä se oli kuitenkin kokea edes kerran elämässään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Singapore on ollut minullekin merkillinen kokemus silloin, kun suomalaiset olivat vankina Jolon saarella. Jotenkin tietoisuus siitä vaikutti tunnelmaan. Sentosan saarelle matkattiin James Bond leffan tyylillä, köysirataa pitkin. Vaunussa oli lasinen lattia ja korkeanpaikan kammoiselle melkoisen hurja kokemus.Siistiä kaikkialla. Liikuimme katujen alla olevilla käytävillä, sillä ulkona ilma oli kostean kuumaa, kuin sauna. Ilmassa pörisivät kaiken aikaa kuumailmapallot. Korkeita upeita hotelleja, pieniä temppeleitä. Nuo leijonat ovat sieltä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiinalainen Uusi Vuosi on ainoa juhla, jonka aikana nykykiinalaiset irtautuvat työstään. Muutoin on aivan sama mikä juhlapäivä on tai onko viikonloppu tai aamuyö. Kännykkä voi aina piristä, kun jollekulle kolleegalle on tullut mieleen yhtäkkiä kommunikoida jostain tärkeästä bisnesasiasta. Mutta Uutena Vuotena kokoonnutaan perheen tai suvun keskuuteen ja ainoastaan silloin myös suurin osa kaupoista on kiinni. Vastaa meikäläistä Joulua melko tarkkaan ilmiönä.

Olen viettänyt kymmenen perättäistä kiinalaista Uutta Vuotta Kiinassa, vain jäniksen ja tiikerin vastaanottaminen jäi väliin kymmenvuotisesta maassa asumisesta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ehkä näin on Kiinassa, mutta kiinalaiset lienevät sopeutuneet muualla asuessaa muihin kulttuureihin. Malesiassa eri kansallisuudet juhlivat toistensa juhlapyhiä.

Ahkeria yritteliäitä ja vanha kiinnostava kulttuuri. Miten hyvin pääsit siitä perille?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ahkeria ja yritteliäitä todellakin. Se pitää paikkansa. Mutta aika vähän he vanhaa kulttuuriaan nostalgisessa mielessä nykyään vaalivat. Tietysti juhlapäivätraditiot ovat olemassa ja vanhat elämänviisaudet, kuten meilläkin sananlaskumme, mutta eteenpäin siellä katsotaan. Uutta, ylellistä ja uljasta pitää kaiken olla. Maailman korkeimmista lasiseinäisistä pilvenpiirtäjistä ollaan paljon ylpeämpiä kuin vanhoista temppeleistä.

Kiinalaiset ovat myös paljon individualistisempia ja sosiaalisesti rohkeampia kuin esimerkiksi japanilaiset, joiden ihmisarvo tuntuu määräytyvän vain heidän sosiaalisen viiteryhmänsä perusteella, jonka normeja jokainen tarkkaan ja orjallisesti noudattaa. Nämä erot heijastuvat sitten koko yhteiskuntaan ja talouselämään. Japani on lähinnä korporatiivitalous, jossa on erittäin vähän yrittäjähenkeä. Siellä onnistuisi kommunismin toteuttaminen paremmin kuin Kiinassa.

Kiinassa puolestaan jäljellä olevat valtionyhtiöt ovat kuin haamuja muinaisuudesta, joista elinvoimaisimpia edelleen kehitetään. Mutta varsinainen talouskehitys nähdään kyllä yksityisen yritteliäisyyden ja markkinoiden varassa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #6

Kiinan väestö on iso, varmasti eri elämän tilanteessa eläviä löytyy, ehkä myös suljettuja yhteisöjä ja kommunismin jälkiä kantaviakin.

Merkille pantavaa on, että kiinalaiset levittäytyvät ympäri maailmaa, Afrikka yhtenä kohteena.

Tyttäreni useamman kerran Japanissa työmatkalla käynyt totesi, että Japani on yhä maailman kehittynein maa, ehkä huolimatta siitä mitä olet havainnut. Olisikohan näin?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Saanen minäkin tässä samalla Juhalta kysäistä, että olitko se mahdollisesti sinä, joka muinoin HS:ssä kerroit asiantuntevasti esim. Japanin asuntopolitiikasta? Nimimerkki oli mm. Samurai, jos en väärin muista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toivottavasti Juha vastaa. Huomaako sinun kysymyksesi vai ei?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En ollut minä, niin pahasti ei muistini voi pettää.

Mutta olen asunut myös Japanissa viisi vuotta, joten voin kommentoida tuohon aiemmpana olevan kommentin ajatukseen "maailman kehittyneimmästä valtiosta".

Japani on toimiva valtio ottaen huomioon, että Suomen kokoisella alueella asuu 120 miljoonaa ihmistä ja heistä 90% prosenttia kapeilla rantakaistaleilla. Miltä näyttäisi Suomi, jos Uudenmaanläänissä ja Turun ja Porin Läänissä asuisi 120 miljoonaa suomalaista? Olisiko sellainen Suomi puhdas ja roskaton, turvallinen öisille kadunkulkijoille j.n.e.?

Japani on rakennettu sille perustalle, joka siellä on vallitseva todellisuus. Ja siitä on saatu toimiva yhteiskunta. Mutta mitä kukakin pitää kehittyneisyyden kriteerinä on loppujen lopuksi aika subjektiivinen asia. Lapsikuolleisuus on Japanissa samalla tavalla maailman vähäisimpiä kuin Suomessa, aikuisten lukutaito samalla tavalla maailman huippua kuin Suomessa, japanilaisten odotettu elinikä on maailman huippua, j.n.e.

Samalla Japanissa on kuitenkin maailman korkeimmat itsemurhaluvut ja erittäin huono sosiaaliturva, jos sattuu putoamaan luontaisesta turvaverkosta, kuten työpaikasta tai ystävyyssuhteista. Japanilaiset eivät tunne elävänsä yksilöllistä vapaata elämää, vaan turvallista kollektiivielämää niin kauan kuin he orjallisesti noudattavat yhteisön sääntöjä.

Juuri tämänkaltaisista syistä luonnehdin aiemmin japanilaista yhteiskuntaa tietyssä mielessä kommunistisemmaksi kuin Kiinaa, jossa nuori sukupolvi tuntee olevansa kaikkien mahdollisuuksien äärellä, kuten amerikkalaiset uudisraivaajat aikoinaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juha vastauksestasi. Melkein jo sitten epäilen, että tuo HS:n Samurai oli se suomalainen (Tsuhunen?) joka on Japanin politiikassa mukana, kun hänen tietonsa olivat kunnallisesta politiikassa niin kovin tarkat. Kuten huomaat, painit arvostetussa seurassa?

Oli kiinnostavaa kuulla sinun näkemyksiäsi Japanista, jonne erityisesti nuorena aina haaveilin pääseväni kirsikkapuita katsomaan. Nykyään innostus on siinä mielessä paljon laantunut, että koen Tokion niin valtavan suurena ja jopa persoonattomana paikkana. Katson kyllä kaikki dokumentit mitä sieltä vain tulee ja kirsikkapuistot ovat kuvissa satumaisen hienoja...
Onkin jännää miten taas tämä nykynuoriso on Japanista innostunut, eikä vähiten Manga-piirrosten kautta, jotka ovat käsittämättömän suosittuja ympäri maailmaa. Tapahtumia sen ympärillä pyörii jatkuvasti jopa Tapiolasta - Lossiin, joka on ensi kesän suuri tapahtuma:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuosta kommentistasi tuli mieleen sana karoshi- äkkikuolema työssä, työn ääreen. Myös lapsilta vaaditaan paljon. On saavutettava, päästävä hyvää oppilaitokseen, saatava hyvä ammatti. Ehkä näin lisätään itsemurhia ja karoshia. Rankkoja asioita, joita suomalaisen on vaikea ymmärtää. Kovan kilpailun yhteiskunta.
Onko meissä suomalaisissakin hiukan kovien olosuhteiden luomaa kovuutta? Pehmeyteen ei ole ollut varaa.
Kiinan, Japanin ja Korean välillä on myös historiallisia jännitteitä. Korealainen ystäväni ei halunnut lähteä japanilaisen ystävän tarjoamalle sushille, sillä hänellä oli muistissa mitä japanilaiset olivat sukulaisille tehneet.
Onko Kiinassa, kiinalasten ollut helpompi unohtaa kommunismin aikaisia tapahtumia? Siellä kyttäys oli voimissaan Maon aikana. Ei siitä niin kovin kauaa ole.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #13

Samaa olen minäkin ajatellut kun on lukenut näiden japanilaisten lasten kovasta kilpailusta koulussa ja ylimääräisistä preppauskursseista alaluokilta lähtien. Se on aika sääli.

Kiinalaisten ja japanilaisten välisen jännitteen voin hyvin ymmärtää, ainakin sen jälkeen kun luin suorastaan kauhistuttavan ja vielä oikeilla kuvilla kuvitetun kirjan Nankingin verilöylystä. Pystyin lukemaan sitä vain osissa, koska siinä japanilaisten julmuudet ylittivät jo kaiken käsityskyvynkin. Nankingin oli tuolloin vuonna 1939 Kiinan pääkaupunki, johon Japanin armeija aloitti suunnattoman verilöylyn joissa kuoli satojatuhansia kiinalaisia. En muuten ole sitä vieläkään ihan loppuun lukenut. En voinut.
Ainoa mikä vähänkin teki sen edes jotenkin käsitettäväksi oli kirjan alussa kuvaus silloisen Japanin armeijan sotilaiden itsensä kovasta ja julmasta koulutuksesta, joka ei edes omille armoa tuntenut..

Tämä meni nyt vähän turhan sivuun varsinaisesta aiheesta, mutta näin sitä joskus vain käy.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Ei haittaa, vaikka Japanista puhutaan. Liittyyhän se Kiinaan juuri noin kuin kerrot. Korean ja Japanin suhteissa lie samanlaisia kokemuksia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Tuo japanilaismiehittäjien tapa käyttäytyä miehittämiään kansoja kohtaan on suoraa seurausta japanilaisesta kollektiivisuudesta. Jokainen miehitetyn alueeen kansalainen edustaa vihollista eikä häntä tarvitse käsitellä yksilönä.

Sodan aikana USA:sa asuneet japanilaiset olivat myöhempien haastattelujen perusteella hämmästyneitä siitä, että heitä kohtaan ei aloitettu laajamittaista sortoa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Toivon niin. Olin aikanaan ihastuksissani Japanin kunnallisesta asuntopolitiikasta ja siinä olisi ollut loistavia ideoita meille Suomeenkin. Ennen kaikkea oikeudenmukaisia ja reiluja.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset