ILgron11

Ihminen joka vaikutti

  • Valon pilkahduksi ja talven törröttäjiä.
    Valon pilkahduksi ja talven törröttäjiä.

Vieraan kohtaaminen jättää  jäljen. Joskus se jälki hiipuu nopeasti, joskus jää mielen pinnalle herättämään uusia ajatuksia ja ihmetystä. Onko kohdallesi osunut sattumalta ihminen, joka ei jätä ajatuksiasi heti  rauhaan?

Täydensin matkakorttiani Rautatieasemalla. Asioituani eteeni ilmaantui pienikokoinen iäkäs nainen. Hän tarjosi  kirjaansa Ajatuksia elämästä. Nopea selaus ja arvio kirjasta: voisi sen lukea. Nainen sanoi siinä olevan runoja hänen elämästään.  Kymmenen euroa ajatuksista, jotka henkilö oli painattanut kirjaan.  Taskun pohjalta ei löytynyt kymppiä, mutta vanhus oli silmin nähden rahan tarpeessa, ja hinta tippuikin nopeasti puoleen.  Mukaani lähti elämänsisältöä alennuksella.  Hävetti. Kipaisin pankkiautomaatille maksaakseni loput.

Kirja ja vanha nainen oli herättävä yhdistelmä. Hän yrittää selvitä itse. Suomalaisella eläkeläisnaisella eläke voi lukuisista syistä jäädä niin pieneksi, että ei sillä tule toimeen. Vanhempi polvi ei osaa eikä halua kääntyä sosiaalitoimen puoleen. Se on ollut tuolle ikäpolvelle noloa, suorastaan alentavaa.

Palasin Rautatieaseman halliin löytääkseni runoilija Maire Hulkkosen. Silmäni tavoittivat hänet pienestä kopista pelaamiseen keskittyneenä, ehkä hedelmäpelin  äärestä. Oliko antamani summa mennytkin pelikoneeseen? Halu auttaa hiipui siihen. Ehkä vähät rahat olikin nielaissut pelikone. Ehkä pelikone merkitsi hänelle hetken piristystä. Vanhuksen elämä  on usein  virikkeetöntä. Missä virikkeitä ikäihmisille?  Pieni jännitys ja odotuksen tunnelma  voi merkitä katkoa yksitoikkoisen päivän kulkuun. Siksikö vanhukset pelaavat?  

Ryhdyin etsimään netistä Maire Hulkkosta. Löytyikin useita kirjoituksia hänestä. Muutkin olivat kohdanneet hänet Rautatieasemalla ja ostaneet samaisen kirjan. Joku oli heti junamatkalla uppoutunut hänen runoihinsa.

Eihän tällaisesta naisesta voi olla kertomatta. Ehkä moni muukin on kohdannut hänet tai toisen vanhuksen, joka omalla tavallaan etsii kontaktia ja toivoo ja odottaa vielä sisältöä elämäänsä.

Maire Hulkkosen runosta:

Ihminen
  Mikä on hänessä henki?
Se on hänessä elämä.
  Mikä on elämä?
Hänessä ikuinen vaeltava sielu.
  Mikä on sielu?
Näkymätön tunne
kokea kaikki.

Lisää Maire Hulkkosesta

http://katriinanpuhdistus.blogspot.fi/2013/02/runoilija-rautatieasemalla...

http://m.iirislehti.fi/artikkeli/lampio/tuntematon_runoilija

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle on jäänyt sieluni filmille pieni vanha nainen, joka kerjäsi Tallinan kauppahallin eteisessä tyhjä margariinirasia kädessään. Tyhjensin kukkarostani lantit siihen, mutta hävetti kun niitä oli niin vähän.
Sanoin vihaisena suomeksi, että on se hävytöntä kun pakotetaan vanhat ihmiset tällä tavalla hankkimaan elantonsa. Jotain tolkkua sentään pitäisi olla. Koska ei ollut yhteistä kieltä, tehostin vihaista puhettani vielä eleillä. Mummua rupesi naurattamaan ja ilon pilke syttyi silmiin.
Täälläkin olen huomannut, että kerjäämään pakotetut ilahtuvat kun joku ilmaisee vihaisuutta heidän puolesta.
Hieno kuva talvisesta acillea milliflorasta ja joku pujokin taitaa kuvassa olla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kerjuu on kielletty, muttei antamasta ole lakattu, sanoi isöäitini. Hän kilautti aina kirkon haaviin myös rahaa vähistään. Ei ollut edes kansaneläkettä, vaan marjoja kasvattamalla ja myymällä tuli kesällä pikkuisen.

On hvyä antaa. Helsingissä vain kerjäläisiä on liikaa, joten noille muualta tulleille riittää sympatiaa ja epätoivoa siitä, miksi heidän oma maansa ei huolehdi. Rhaa varmasti EU:lta menee niihinki maihin, mistä suomeen tulevat kerjäläisjoukot.

Huska tuo sinun tapauksesi kuitenkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olen Virossa jutellut monen muunkin köyhän eläkeläisen kanssa. Sosiaaliturva näyttä olevan aika heikossa kantimissa siellä.
Työvoiman vapaa liikkuvuus ja erilaiset elinkustannukset ja sosiaaliturva
on aika kestämätön yhtälö.
Ei niitä romaanikerjäläisiä olisi EU-sääntöjen perusteella pakko päästä maahan.
Minä en yleensä anna rahaa. Olen sellaisen avustusmuodon rajannut selkeästi pois itseltäni.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #3

Kyllähän meitä taisi Matti Vanhanenkin jo vuosia sitten varoitella kaduilla kykkiville kerjäläisille rahoja jakamasta. Varmasti antaminen lisää kerjäläisten määrää. Onneksi tähän aikaan vuodesta heitä on vähän.

Viro onkin ihmeellinen maa. Olin mukana EU-projektissa pian Viron vapauduttua. JO silloin oli helppo havaita, että heissä on potentiaalia ja vauhtia ja mieleeni tuli, että menevät alta aika yksikön meidän ohitsemme. Eivät tue huono-osaisia ja niinpä monet ovat tulleet tänne töihin ja menetstymään ja osa pahojakin tekemään. Olemme eri tavoi ylläpitäneet Viron nousua muun muassa viinanhakijat kuskaavat kaspäin rahaa Viroon.

Tutustuin useisiin lääkäreihin, jotka olivat EU-hankkeessa mukana. Yksi tarttolainen lääketieteen opiskelija muisteli isovanhempiensa kertoneen miten hyvin kaikki oli vielä virossa 1930-luvulla. Viro oli Suomea varakkaampi silloin ja eiköhän ole päässyt jo ohitsemme?
Miksi siellä ei huolehdita huono-osaisista? Ihmettelen kovasti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihminen joka vaikutti:

Linda Hongisto, nainen Hyvinkään rautatieasemalla 1975 matkalla Riihimäelle, Lennart Meri, Alex Stubb, mummoni Mirjam Punnone ja toinen mummoni Helena Alsio, isänisä Eemeli Alsio, Sari Essayah, Joensuun Elli, Eija-Riitta Korhola, Taneli Huuskonen, Max Rosberg, Kyösti Kakkonen, Risto Poutiainen, Veikko Kankkonen, Ilkka Kanerva, Tarja Cronberg, Jaana Paju, Seija Roman ja muutama muu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Katsoin linkin takaa Maire Hulkkosen kuvan ja tunnistan ohimennen nähneeni hänet useamman kerran, mutta runokirjaa hän ei ole minulle kaupannut, vaikka olemme joskus jutelletkin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ajattelin, että joku tänne kirjoittavakin olisi hänet tavannut. Ehkä Ari seuraavalla kerralla tarjoaa kirjaa sinulle tai osaat kysyä sitä. Ihan kiva tutustua häneen runojen kauttakin.
Sinulla on komea lista sinuun vaikuttaneista ihmisistä. Minullakin niitä on pitkä lista, mutta monet, joihin olen tutustunut ovat jääneet ystäviksi. Sitten tietysti on niitä joita en ole tavannut ikiin enkä aikoihin, mutta heidän elämänsä jälkiä yhä on minun mielen kartallani.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ehkä seuraavalla kerralla kirjakin tulee ostetuksi. On kumma miten ihminen jää mieleen ja palautuu, kun hiukan raaputetaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pelihimo pois suljettuna: ei se pelaa joka pelkää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ajatuksen aamiaisella oli tänään näin:
AAMUN AJATUS

Jos kulkee toisen tallaamaa
polkua, ei jätä omia jälkiä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Naisten määräaikaisuudet, pitkät työttömyysjaksot ja kotona lasten kanssa vietetyt vuodet näkyvät meillä naisten miehiä selvästi pienemmissä eläkkeissä.
Köyhtymisvaarassa ovat etenkin ne eläkeläisnaiset, jotka jäävät asumaan yksin puolison kuoleman tai eron takia.

Koulutus ei suojaa köyhtymiseltä varmuudella Suomessa, sillä valtio, kunnat ja yliopistot ovat korkeakoulutettujen naisten työllistäjistä niitä, jotka aktiivisesti ketjuttavat lyhyitä määräaikaisuuksia nuorille akateemisille naisille.
www.akateemisetnaiset.fi/pub/doc/Minerva_2013_31.pd

Näin tapahtui aiemminkin. Ei siis mitään muutosta vieläkään. Kun on nuori, ei tällainen tule mieleen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minulle taas on jäänyt syvästi mieleeni hyvin vanha, hauraan oloinen ryppyinen vanhus kymmenien vuosien takaa Jaltan asemalta, jossa hän myi kahta muovipussia, joihin oli piirretty kaksi leppäkerttua vapisevalla kädellä.
Minulla ei ollut yhtään pientä rahaa mukanani, joten annoin hänen käteensä vain juuri ostamani suklaalevyn, mutta muovipussia en hennonut ottaa. Jälkeenpäin olen häntä monta kertaa ajatellut liikuttuneena kun muistan nuo pienet leppäkertut läpinäkyvässä muovipussissa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuosta tuli mieleen vanha nainen Ema-joen rannalla Tartossa, joka yritti myydä oikein kulunut kenkäpari. Sillan kupeeseen oli kerääntynyt pieni ryhmä jotka yrittivät jotain vanhaa tavara kaupitella. Kiinnostuneita ostajia ei näkynyt.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juuri tuollaiset hetket mitä kuvasitte ovat ihmeen mieleen jääviä. Siinä on varmasti mukana sääliä, mutta myös hyvin inhimillisiä ja voimakkaita tunteita, josta syystä tallennamme ja muistamme nämä erilaiset ihmiset. Ehkä meillä on valtava auttamisen ja hoivaamisen vietti, joka jättää isoja jälkiä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset