*

ILgron11

Wagneria ja muuta korkeakulttuuria

 Valkyyria oli ensimmäinen Wagnerin ooppera, johon koskaan olen eläytynyt.  Yllätyin, että kotona voi saavuttaa tiiviin tunnelman ja keskittyä vain esitykseen.

Teeman esittämä ja  Metropolitanissa kuvattu Valkyyria vei  neljätuntisen, mutta ei tuntunut pitkälle. Eläkeläisellähän on aikaa. Valtava orkesteri,  upea kuvaus ja  täydellisesti esitetty  tarinankerronta, parhaimpina esiintyjinä sopraano  Deborah Voigt ja baritoni Bryn Terfel. Terfel muuten esiintyy syksyllä Suomessa Musiikkitalossa.  En nyt tee ihan oikeutta  esiintyjille, sillä muutkin kuin nuo mainitut olivat mannaa korville.

Oi mitkä aplodit, jokaisen näytöksen päättyessä, sellaisia en taida olla missään kuullut. Hyvä äänentoisto piti unohtumattomasta nautinnosta huolen. 

Aarioita, joita moni odottaa ei juuri ollut, mutta en niitä ehtinyt kaivatakaan. Joillekin ne ovat oopperan ydintä ja niitä pitää olla, riittävästi. Ilman niitä ei jaksa, eikä voi eläytyä.  

Jokaisella on omat mieltymyksensä ja ne syntyvät  erilaisten kokemusten siivittäminä.  Paljastankin tässä melkoisen kokemattomuuteni. Käytän seuraavaan anteeksipyyntönä  nuorta ikääni. En ymmärtänyt mitä menetin, kun nukuin Caracallan Termiineillä Roomassa  Aidan alusta loppuun. En ymmärrä täysin vieläkään, sillä Aida pitäisi nähdä ja kokea.

Kun mietin kirjoitanko ja onko jopa hävettävää kertoa omista vähäisistä korkeakulttuurikokemuksista. Enhän ole edes  sarjalippuja esityksiin hankkinut. Kokemuksia musiikkitapahtumista  on vuosien myötä kertynyt enemmän tai vähemmän sattumien pohjalta.  Toki sattumat ovat olleet ikimuistoisia, eivät sellaista minkä  mukaan oma  kulttuuriaikataulu on ajoitettava koko kaudeksi tietyn talon ohjelmiston seuraamiseen.

Lapsuuden musiikkikokemuksissa ei ole kehumista. Ei tainnut aikanaan lapsille olla omia esityksiäkään. Lapset ovat onnekkaampia tänä päivänä. Lapsia näkeekin usein katsomossa. Näinhän nämä kulttuuriharrastukset  muodostuvat.

Joskus kouluikäisenä olin ajatellut kuunnella Matteus-passion radiosta. Valmistauduin kuunteluun, kuljettamalla radion viereen tuolin ja peiton, jolla ajattelin hillitä musiikin kuulumista muualle. En päässyt juuri alkua pidemmälle, kun kuuntelu kiellettiin.  Bachin Matteus-passion kuuntelu odottaa yhä omaa tilaa elämässäni.

Oopperassa käyntejä on karttunut satunnaisesti sekä  Suomesta että muualta Euroopasta. Kuuluisin esiintyjä jonka olen nähnyt esiintyvän on ollut venäläinen balettitanssija Nurejev. Hän esiintyi Wienin oopperassa 1980. Kokemuksia ei ole karttunut liian kanssa, mutta jokainen on jäänyt mieleen.  

Ehkä Wagnerin 200-vuotismuistoksi esitettävät konsertitkin karttuvat tällaisiksi kokemuksiksi ellei tule muuta  tilalle estämään esityksiin syventymistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset