ILgron11

runot

Kalevalan päivä 28.2.

Elias  Lönnrotin julkaisema Kalevalan esipuhe ilmestyi 28.2.1835.  Lönnrotin julkaisemasta Kalevalasta on tullut yksi maailmakirjallisuuden helmistä. Se sai nopeasti myös kääntäjät töihin. Kalevala avasi kielellisen runsauden sarvemme.  Kalevala on  innoittanut monia taiteilijoitamme. Macho -Väinämöisen toimet innoittivat myös miestenlehden kuvittajaa.  Kalevala kertoo myös esi-isiemme pakanuudesta, vaikka pakanuuden jäljet muutoin onkin haluttu pyyhkiä pois.

 

Nousi hauki puuhun laulamaan

Hellaakoskimaista huumoria, realismia ja surrealismia Hauen laulussa; Aaro Hellaakosken  hauki "- - nousee keväthumalassa kuusen latvaan ja vetää niin villinraskaan virren, että linnuilla ei ole mitään sanomista!"

Hauen laulussa on nähty myös seksuaalista miehuuden alkuvoimaa: ”miehuuden kutsumuslaulun huipentumaa". Kauneuden elämys murtaa estot ja luonnonlait ja tempaisee runoilijan pinnan alla koetuista patoutuneista kohtaloista ylös laulamaan. Kokemukset ovat kypsyttäneet kutsumusta miehessä, joka ei ui parvissa.

 

Runo vuoden jokaiselle päivälle

Päivää en sen kummemmin ensin ajatellut. Tasaisen harmaalle näyttää.  Sellaiselle on näyttänyt  jo muutaman päivän. Auringon pilkahdusta odotan.

 

Käteeni tarttui kirja, josta löysin runon maaliskuun kolmannelle päivälle. Tänään olisi isäni 115 -vuotispäivä, anoppini 101 -vuotispäivä ja tänään serkkuni täyttää 69.

 

 

Runon tälle päivälle on kirjoittanut Väinö Kirstinä (s 1936-k. 2007), kirjailija, suomentaja ja runoilija. Kirstinä tunnetaan ennen kaikkea modernista runoudesta.

 

Katajat marssivat tiuhana joukkona

Kalevalan päivän mietteitä

Lönnrot oli kansallisen suurtyön suorittaja.  Vaikka hän kokosi Kalevalan, en muista hänestä juurikaan koulussa puhutun. Sammatissa Paikkarin torpalla kävimme kuitenkin kevätretkellä.

Paremmin jäi mieleen Kalevalan alku:

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan, saa´ani sanelemahan.

sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.

 

Olavi Paavolaisen vaikuttava runo

Tuhatsivuisessa Suomen runottaressa, ilmestymisvuosi 1931, on  muutama runo, joissa olen kokenut  ajankohtaista, tulevaisuuden tuntua. Yksirunoista on  Olavi Paavolaisen Terässinfonia. Ehkä Paavolaisen runous on  jäänyt häneen kohdistuneen muun kiinnostuksen jalkoihin. 

 

Kalevala brändi ja tuomari Nurmio

 

Levyistään tunnettu Tuomari Nurmio, Hannu Nurmio,  veti yliopiston juhlasalin täyteen. Aiheen oli Kalevala-brändi 2000-luvulle. Eihän  näin odottamatonta aiheen ja puhujan yhdistelmää voinut jättää väliin.

 

99-vuotiaan Pitkäperjantain runo

Vierailimme Espoonlahden hoivakodissa. Siellä tänään kuulin ensimmäistä kertaa runon, jonka alkuperää en tunne.  Se menee näin:

Pilvet tummina, kaihokkaina/

kulkevat pitkänäperjantaina'/

(vuotavat viljalti kyyneleitä/)

itkien Jeesusta, itkien meitä.

Oi itke taivaskin itkee.

 

Tämä teräsmummi oli joskun nuorempana lausunut juhlissakin tuon runon. Huomasin , että yksi säe oli unohtuntu matkasta. Se on suluissa, muuten meni lähes täydellisesti, muutama jälkisäekin runossa on.

 

Illan tullen auringon laskun aikaan

Osallistun  auringonlaskukisaan, vaikka sellaiset  kuvat mitä haluaisin esitellä vielä puuttuvat. Haluan ehkä siksi jakaa tämän hyvänmielen runon ja kuvan, joka on viime syksynä otettu auringon laskiessa. Auringon lasku ei  suoraan meille näy, mutta voimme ihailla sen kultaamaa maisemaa vastarannalla,  heijastuksina puissa, kaisloissa ja veden pinnalla.

Lyö ylitsemme tuuli nauraen

ja meren tuoksu juovuttava,

ja hiekka alla jalkain paljaitten

on ihos lailla kullanpunertava.

 

Kuin kimmeltävät, villit unelmat

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä