ILgron11

marjat

Syksyn viimeisiä

Sadonkorjuun aikakin on jo lopuillaan. Sieniä voi tietysti löytyä vielä marras-joulukuulla, jos hyvin käy.

 

Vadelmia ei monta enää pensaista löydy. Viimeisen ahomansikan poimin eilen.  Karhunvatukat vasta alkavat kypsyä. Makeita ovat ensimmäiset olleet. Omenat alkavat tuoksua puissa, kun kypsyvät.  Luumut ovat valmiita poimittavaksi. Puolukka on parhaimmillaan. Iltahämärissä kävin kolme litraa keräämässä, kun sää oli hyvä. Ehkä huomenna käyn hakemassa lisää, sillä niitä jäi poimittavaksi. Nopeita kerättäviä.

 

Viljelypalstat kaupungin luksusta

Viljelypalstat ovat eri näköisiä eri vuodenaikoina. Ne ovat tähän aikaan kauneimmillaan. Alue on melkoinen keidas keskellä asuntoaluetta, jossa on ihan käydä nauttimassa silmäruokana ahkerien ihmisten kädenjälkiä ja aivoituksia.

Toki joku innostuu keväällä, mutta ei ymmärrä sitä työmäärää mikä viljelystä seuraa.  Saattaa puuttua kokemusta ja muutakin viljelyn onnistumisen edellytykset takaavaa. Viljelmä jää ehkä vain hoitamatta. Sellaisia alueita ei juuti  kuvausretkellä näkynyt. Yksi alue oli saanut suojat, jotta rikkaruohon häviäisivät. Ehkä ensi vuonna alkaa viljely.

Luonnossa aavistus syksyä

Kanervat kukkivat. Kypsyvä vilja tuoksuu.  Maa on märkää. Aamuisin on satanut, iltapäivän aurinko kuivaa sateen jäljet.  Osa saniaisistakin on saanut  syksyn värit.

 

Hirvikärpäset ovat liikkeellä. Kun ne tarraavat kiinni, niistä ei tahdo  päästä eroon. Ne ryömivät  vaatteiden ja huppujen alle.  Tuulinen sää vähentää niiden osumista kohteeseen, mutta jos liikkuu  hitaasti ja kumartuu marjojen keruuseen, niin ei tuulikaan niitä estä kiinnitarraamasta.

 

Tatti-kanttarellirisotto iltapalaksi neljälle

Metsässä on mukava liikkua ja sieniä löytyy  paremmin kuin vuosiin.  Mustikat ovat kypsiä ja vadelmiakin voi osua lenkin varrelle.

Sadon innostamana tein sienirisoton. Edellisestä päivästä oli jäänyt keitettyä riisiä.  Risotosta  voi tehdä kevytversion tai  hiukan kaloripitoisemman käyttämällä kuohukermaa  valkoviinin ohella.

 

Keitettyä riisiä 0,75 dl, esimerkiksi basmatiriisiä

Kanttarellejä ja tatteja, määrä paistoksessa noin 0,75 dl kypsennettynä

1 iso sipuli  ja  2 valkosipulin kynttä

Keskikesän tunnelmia luonnossa

Kaikki olisi loistavasti. Kesä näyttää reheviä puoliaan. Luonto on vehreää. Päivänkakkarat kukkivat niityillä. Heinät melkein heilimöivät. Harvoin niitä tarkkaan kuitenkaan tulee katseltua. Tänään sen tein.

 

Marjastava julkkis netissä

Tapanani on ollut viedä koira aamiaiselle metsään. Sille kelpaavat kaikenlaiset marjat, mutta erityisesti mustikat, puolukat ja vadelmat. Karhunvatukoitakin kokeilin ja kelpasi. Karviaiset se on jo ehtinyt pensaasta syödä.

Olimme muutama päivä sitten metsässä aurinkoisena päivänä. Kuvasin innokasta marjojen syöjää ja laitoin videon face bookiin. Video on saanut noin 700 klikkausta Mäyräkoirapalstalla sen seurauksena, että tein videosta julkisen.  Uusi suomi ei vielä tarjoa alustaa videoille, mutta mahtaako tarjota tulevaisuudessakaan? 

Viheliäiset, ihanat, fiksut rastaat

Räkätti- ja punakylkirastaa ovat ahkeria lintuja, sillä on marjojen kypsymisen aika.  Poikasetkin ovat etsimässä jo ravintoa. En suojannut mansikkamaata, joten mehukkaat mansikat ovat monesti kadonneet lintujen suihin ennen kuin olen itse ehtinyt marjoja poimia.  Myös viinimarjat maistuvat rastaille raakoina.  

 

Suomen ihmeellinen luonto ja ulkomaiset bloggaajat

Suomeen on kutsuttu ja kustannettu ulkomaisia bloggaajia kokemaan luontomme ihmeitä. He pääsevät tekemään asioita itse. Heidät viedään poimimaan mustikoita, he tekevät ruokaa paikallisista raaka-aineista ja kalastavat. He kirjoittavat kokemuksistaan maksua vastaan blogeja. Idea on sinänsä hyvä, sillä ihania metsiä ja luontoamme on hyvä tehdä tutuksi.

Olen kokenut useamman kerran, että ulkomaalaiset ystävät ovat kiinnostuneina seikkailleet metsässä. He ovat nauttineet suomalaista itse pyydystettyä kalaa  ja  syöneet yhdessä keräämiämme sieniä ja marjoja.

Julkaise syötteitä